Mutta tuntuu ettei puhumalla asiat ole muuttuneet. Opiskelen Ypäjän Hevosopistolla, jonne hain omasta tahdostani ja päättäväisenä. Intoa puhkuen aloitin opinnot hevosenhoitajaksi kun pääsin soveltuvuuskokeista läpi. Mutta nyt tuntuu, että olen monien muiden kanssa enemmän työntekijä kuin opiskelija.
Olipa kerran pulpetti oppilasruokalan alapuolella sijaitsevassa luokassa nimeltä potku, jossa myös Forssan autokoulu pitää oppituntejaan Ypäjän nuorille. Muistan kuinka ensimmäisenä vuonna nauroimme tuohon pulpettiin kirjoitetulle ilmaisulle "Ypäjän hevosopisto - ja vaihdan alaa". Viimeisenä vuonna tuo pulpetti saa edelleen naurahtamaan mutta aivan eri tavalla. Tekstin alle on ilmestynyt myöhemmin kannanotto "todellakin!"
Tällä paikalla olisi todella hyvät resurssit olla alansa ykkönen. Mutta mikä mättää?
Oppilaita haalitaan lisää ja lisää ja lisää.. Silti oppilashuolto on erittäin huonolla mallilla. Yksi asuntolaohjaaja sekä yksi kuraattori ja paljonkohan meitä oppilaita täällä on.. Eihän tässä edes laskuissa pysy mukana.. Heitetään villi arvio yli 200.. (oikeasti meitä on täällä enemmän, lähde sanoo opistolla olevan kirjoilla oppilaita yli 700) Niin ja eihän se kuraattori käy täällä kuin joka toinen viikko! Ja tarvetta olisi oppilaiden omien toivomusten mukaan enemmän. Asiasta on mainittu mutta eipä ole kaikua tullut takaisin.
Kuinka moni on yrittänyt puhua rehtorin kanssa? Moni.. Kuinka moni tuntee ettei rehtori oikeastaan kuuntele?
Mitä kertoo se kun oppilaat eivät uskalla puhua ryhmänohjaajalleen ja kokevat ahdistusta joutuessaan tämän kanssa samaan huoneeseen yksin tai kaksin.
Koulua jäljellä alle puolivuotta ja muutama on miettinyt lopettamista? Joku jopa taisi lähteäkin. Oppilaat tuntevat palavansa loppuun ja erityisesti tunnolliset ja hyvät oppilaat melkein poltetaan loppuun. Myös itse olen tuntenut loppuun palamista, halua päästä vain pois täältä ja olen harkinnut koulun lopettamista.
Sairaslomaa ei uskalleta ottaa koska pelkää joutuvansa korvaamaan useamman päivän.
Yhden päivän saat olla kuumeessa sitten korvaatJa tuntuu kuin korvattavien päivien/tuntien määrä annetaan joskus pärstäkertoimella.
Tulos - tehdään tallitöitä kuumeisena keuhkoja ulos yskien ja aivoja nenästä ulos valuttaen.
Tunne kuin toiset opiskelijaryhmät olisivat arvostetumpia ja tärkeämpiä kuin toiset. Suuntautuneiden oppilaiden työmäärillä on huomattavat erot vaikka samaa tutkintoa tässä suoritetaan.
Toivon, että netin nimettömyys rohkaisisi ihmisiä ilmaisemaan kantaansa. Pelko silmätikuksi tulemisesta vähenee anonyyminä vaikka itse olen melko varma, että muutama saattaa tunnistaakin minut kirjoitukseni perusteella. Mutta kuten todettu muutosta ei saada aikaan yksin vaan tarvitsen monta ihmistä mukaan. Niin oppilaita, heidän vanhempiaan kuin henkilökuntaa. Suunnittelmana saada tätä blogia rakennettua ihmisten lähettämillä teksteillä. Olen varma, että kun tarpeeksi moni uskaltautuu nousemaan ylös mielipiteensä kanssa ja päästämään äänensä kuuluviin niin muutosta voidaan saada aikaiseksi.
Saan luultavasti muutamalta kasvotusten keskusteltuna hyvää materiaalia kirjoittamiseen mutta olen todennut että 3-5 oppilasta ei taida riittää.
Laittakaa kommenttia tulemaan, luuletteko tämän onnistuvan, saako tämä ketään puolelleen.
Omia kokemuksia/mielipiteitä voi lähettää toki kommentteihinkin mutta pidemmät versiot sähköpostitse
kapinakopina@hotmail.fi
Tarkastakaa myös sivun alaosa, sieltä löytyy muutama kysely (joihin ei varmaan mene puoltakaan minuuttia vastata)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti palautetta kehiin!