Avoimet ovet oli kivat. Kuinka moni teistä oli kattomassa?
Yhteishakuaika alkaa muuten ihan näillä näppylöillä. Kaikki alalta pakenijat (etenkin kolmosvuoden opiskelijat, mutta moni muukin) hakee nyt johonkin.. Minä kai en. En oikein tiedä. Vaikuttaisi siltä, että jään alalle.
Asuntoloilla pläräillään koulutusoppaita ja vertaillaan suunnitelmia. Näissä kyllä lukee, että haetaan uusimmalla todistuksella. Mulle tulee mieleen vaan se paperi, joka saatiin ykkösvuoden jouluna. Siitä on yli kaksi vuotta siis, sen koommin ei olla todistusten jakoa nähty.
Meinaako se sitten tätä sivua, joka löytyy opiskelijoilta wilmasta? (nettipalvelu, jossa henkilökunta ja opiskelijat voi tunnuksillaan katsoa ainakin lukujärjestyksiä) Tämä on joku opintokortti?
Jonka mukaan opintoviikkoja on suoritettu 97. Tämähän on tosiaan 120 opintoviikon kokonaisuus, jonka opetussuunnitelman (?!) mukaan pitäisi olla valmis reilun kahden kuukauden kuluttua. Takana tätä linjaa on ajallisesti jo 2 vuotta 7 kuukautta ja edessä vähän alle 10 viikkoa. 97/120.
No, nyt en kyllä rehellisesti sanoen tiedä, mitä paperia katsoa ja mihin verrata, mutta vaikuttaisi siltä, että tämä wilman opintokortti on ainoa, mitä ylipäänsä löytyy.
haaskaukselta tuntuu, kun täällä on päivittäin kävijöitä, enkä enää tiedä, mitä sanoa. Pitäisi varmaan piipahtaa jossain asuntolassa ja kysellä, haluaako joku tänne blogiin kirjoittajaksi. Tosin mulla ei blogin kirjoittajana ole valtuuksia sellaista käyttistä antaa, mutta ehkäpä saan Anonyymittären huomion tähän vielä hetkiseksi.. Tuntuu kadonneen koko projektista johonkin.
Hei, unohtui melkein sanoa! Meillä on kuulemma Opistolla uusi ihminen. Joku tälläinen liikunnasta ja vapaa-ajasta vastaava siis, tietääkseni. Odotan mielenkiinnolla (ja optimistisin mielin) mitä tämä käytännössä tulee tarkoittamaan. Luulen että tämä on hyvä juttu.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
Muutos = mitä?
Okei, ensinnäkin ihminen on sellainen otus, mitä ei ole suunniteltu haluamaan minkään sortin muutoksia. Ja silti kuitenkin, ilman ei voida elää.
Jostain kirjasta luin joskus viisaamman ihmisen tekemän määritelmän, että "monet seuraavat mieluummin rikkinäistä kaavaa, kuin vaihtavat sen toimivaan" tms. Tutussa on varmempi olla kiinni. Varmasti tiedätte, mitä tarkoitan, vaikken sitä paremmin osaakaan tähän avata.
Ongelmia siis on. Mitä luulette, kaivetaanko tässä verta nenästä? Jos kovaan ääneen ölistään, että asuntoloissa on hankala olla, kun toiset eivät kunnioita hiljaisuutta / alkoholittomuutta /toisten tunteita ja tarpeita, mihin se johtaa, jos ei siihen, että ruvetaan eväämään vapauksia? Vapaus ja vastuuhan kulkevat käsi kädessä.
Viikonloppuisin asuminen asuntoloissa kielletty, tai jokasesta alaikäseltä löydetystä pullosta lastensuojeluilmoitus? Sittenkö tämä sujuisi?
Väsyttää taas, mutta se tuskin teoriaviikolla on Opiston vika varsinaisesti. Oikeastaan opiskelu menee nyt pois. Tän blogiprojektin kanssa oon ihan suossa; muthan on tähän jätetty yksinään olemaan. Anonyymitär.. en tiedä.
Tässä ollaan ja ölistään. Tuntuu vähän päämäärättömältä kirjoitella väsyneenä, kun en tiedä, mihin tässä ollaan menossa -parhaassakaan tapauksessa.
Iso YHO-laiva jyräilee uraansa pitkin. Yhtä huonosti ja yhtä hyvin kuin ennenkin, luulisin. Nyt on erilaista, kun porukkaa valmistuu.
Haluisko joku YHO:lainen tän blogin kirjottajaksi? Kokeeko joku, että löytyisi mielenkiintoa ja jotain sanottavaa? Tästä tilaisuus ilmoittautuville.. raapaleinen@luukku.com
Silmäpussit ne vaan lihoo, mut minä se vaan laihdun -stressi piristää mukavasti. Opiskeluaikaa jäljellä alle 12 viikkoa -suorittamatta ainakin 14 opintoviikkoa. Ja muuta mukavaa.
Jostain kirjasta luin joskus viisaamman ihmisen tekemän määritelmän, että "monet seuraavat mieluummin rikkinäistä kaavaa, kuin vaihtavat sen toimivaan" tms. Tutussa on varmempi olla kiinni. Varmasti tiedätte, mitä tarkoitan, vaikken sitä paremmin osaakaan tähän avata.
Ongelmia siis on. Mitä luulette, kaivetaanko tässä verta nenästä? Jos kovaan ääneen ölistään, että asuntoloissa on hankala olla, kun toiset eivät kunnioita hiljaisuutta / alkoholittomuutta /toisten tunteita ja tarpeita, mihin se johtaa, jos ei siihen, että ruvetaan eväämään vapauksia? Vapaus ja vastuuhan kulkevat käsi kädessä.
Viikonloppuisin asuminen asuntoloissa kielletty, tai jokasesta alaikäseltä löydetystä pullosta lastensuojeluilmoitus? Sittenkö tämä sujuisi?
Väsyttää taas, mutta se tuskin teoriaviikolla on Opiston vika varsinaisesti. Oikeastaan opiskelu menee nyt pois. Tän blogiprojektin kanssa oon ihan suossa; muthan on tähän jätetty yksinään olemaan. Anonyymitär.. en tiedä.
Tässä ollaan ja ölistään. Tuntuu vähän päämäärättömältä kirjoitella väsyneenä, kun en tiedä, mihin tässä ollaan menossa -parhaassakaan tapauksessa.
Iso YHO-laiva jyräilee uraansa pitkin. Yhtä huonosti ja yhtä hyvin kuin ennenkin, luulisin. Nyt on erilaista, kun porukkaa valmistuu.
Haluisko joku YHO:lainen tän blogin kirjottajaksi? Kokeeko joku, että löytyisi mielenkiintoa ja jotain sanottavaa? Tästä tilaisuus ilmoittautuville.. raapaleinen@luukku.com
Silmäpussit ne vaan lihoo, mut minä se vaan laihdun -stressi piristää mukavasti. Opiskeluaikaa jäljellä alle 12 viikkoa -suorittamatta ainakin 14 opintoviikkoa. Ja muuta mukavaa.
torstai 20. tammikuuta 2011
Vietämme yhä opiskelun arkea
Talvi, ja Opisto hautautunut hankeen. Tällä viikolla valmistuu porukkaa! Tunnelma on .. en tiedä, on ilmassa lähdön haikeutta ja riemua ja loputtoman pitkiä sekunteja; toisaalta ne kaikki on johonkin jo karanneet. Miltähän tuntuu sitten kun itse valmistuu?
Kuulkaa, olen niin väsynyt että nukahdan varmaan hyvin pian. Minulla on ajatuksia, mistä kirjoittaa ja mitä aiheita käydä läpi, mutta lataan aivot ensin ja kirjoittelen jossakin sopivassa vaiheessa sitten lisää.
Muutoksia, niitä olen miettinyt. Että mitä tarkoittaa konkreettisesti Muutos?
Kuulkaa, olen niin väsynyt että nukahdan varmaan hyvin pian. Minulla on ajatuksia, mistä kirjoittaa ja mitä aiheita käydä läpi, mutta lataan aivot ensin ja kirjoittelen jossakin sopivassa vaiheessa sitten lisää.
Muutoksia, niitä olen miettinyt. Että mitä tarkoittaa konkreettisesti Muutos?
tiistai 11. tammikuuta 2011
Aktiivikirjoittaja Louhikäärme lähetti:
Louhikäärmeeltä vielä yleiseen tietämykseen ajatuksen aihetta:
Blogikirjoittelua ja muutenkin opiston tilannetta seuranneena näkisin suurimpana ongelmana henkisen pahoinvoinnin. Onhan ilmeistä, että jos ihmisellä ei ole hyvä olla, tuntuu kevyempikin työ ylivoimaisen raskaalta kun taas hyvinvoiva jaksaa venyttää itseään ihmeteltäviin suorituksiin.
Louhikäärme uskoo, että Ypäjän kaltaiseen paikkaan tulevilla opiskelijoilla kaikilla on senverran hevosharrastustaustaa, ettei tallityön fyysinen raskaus ja epäsäännölliset työajat tule täytenä yllätyksenä. Tuskin sinne kukaan niin pystymetsästä tulee, ettei ymmärtäisi tallityön olevan muutakin kuin söpöjen heppojen taputtelua.
Louhikäärme myös muistuttaa, että Ypäjä opisto on koulu, jossa asutaan hyvin tiiviisti soluasunnoissa ilman omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Ja että kysymyksessä on enimmäkseen vasta aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria ihmisiä, oikeastaan vielä lapsia. Siinä iässä ovat sosiaalinen äly, empatiakyky tai edes säälliset käytöstavat siitä miten ihmisten kanssa ollaan vielä monellakin kasvuvaiheessa ja opettelun alla.
Lisäksi joukossa on aina niitä, jotka ensimmäistä kertaa vanhempien valvonnasta vapaaksi päästyään riehaantuvat sellaiseen rellestykseen, että se väkisinkin aiheuttaa haittaa niille joilla olisi suurempi halu keskittyä itse opiskeluun.
Ihmissuhdeongelmat ovat varmasti hyvin suuri osa pahaa oloa ja paineita aiheuttava tekijä ja se selittää osaltaan näissä kirjoituksissa esiintyvät näinkin suuret eroavaisuudet opiskelukokemuksissa.
On aika merkittävä ero siinä, millaisten ihmisten kanssa joutuu asumaan tai missä kohdassa ryhmän nokkimisjärjestystä on. Joutuuko sietämään kämppäkaverien taholta yörauhan riistämistä, tavaroiden varastelua ja muutakin vahingontekoa, avointa halveksuntaa ja suoranaista kiusantekoa vai saako opiskelu- ja työrauhan tai parhaimmassa tapauksessa kämppiksistä hyviä ystäviä joiden tukemana jaksaa vaikeiden kohtien ylitse.
Tämä kaikki vaikuttaa paljon siihen, miten raskaana tai mielekkäänä kukin opiskeluaikansa kokee.
Tässä kohdassa Louhikäärme haastaa oppilaiden vanhemmat olemaan aktiivisemmin mukana ja nimenomaan tarkistamassa ettei se oma pikku piltti juuri ole se pikku pahis joka aiheuttaa toisille helvetillistä oloa. Onhan tietysti niitäkin vanhempia, jotka valitettavasti suorastaan opettavat jälkikasvulleen että toisten ihmisten nujertaminen ja ylipäänsä mahdollisimman huono käytös ovat suorin väylä ravintoketjussa ylöspäin kiipeämiselle. Mutta ainakin ne, joilla vielä on terve oikeudentaju tallella, voisivat auttaa tässä asiassa yleisen hyvän edistämiseksi.
Louhikäärme näkee lisäksi, että tässä blogissa epäkohtia esilletuovat ovat enemmänkin niitä, jotka suhtautuvat hevosalaan suurella rakkaudella ja intohimolla ja jotka haluaisivat nähdä Ypäjä-opiston esimerkillisenä johtotähtenä, josta oikeudenmukaisuus ja hyvät, sekä eläimiä että ihmisiä kunnioittavat toimintatavat leviävät koko hevosalalle.
Oikeassa työelämässä ollessaan Louhikäärme on havainnut, että taakan alle uupuvat loppuunpalajat ovat useimmiten niitä tunnollisimpia puurtajia, jotka haluavat tehdä asiat viimeisen päälle hyvin ja oikein. Väsymistä valittavat eivät siis pelkästään ole laiskoja työnvieroksujia vaan usein jopa päinvastoin.
Sitten on niitä itsestään, osaamisestaan ja ennen kaikkea ylettömästä jaksamisestaan suureen ääneen rehenteleviä tapauksia, joiden pääasiallinen jaksamisen salaisuus liiankin usein on ilmiömäisessä kyvyssä lusmuiluun ja työtehtäviensä toisille siirtämisessä. Kyllähän sillä tavalla hyvin jaksaa eikä valittamiseenkaan aihetta ole joten päällisinpuolin katsoen he saattavat näyttää oikein hyviltäkin ja tyytyväisiltä työntekijöiltä. Näitä Louhikäärme on tavannut useilla työpaikoilla.
Ja vielä löytyy liian raskaan taakan murtamia ja katkeruuden valtaamia ihmisiä, jotka saavat lohdun siitä, että panevat vahingon kiertämään. Koska heilläkin on ollut raskasta ja kurjaa niin muidenkin on kestettävä vähintään sama määrä kurjuutta kuin mitä heidän kärsittävänään on ollut. Että kun tämä hevosala nyt on tämmöistä niin on sen vastakin niin oltava.
Ihan kuin epäoikeudenmukaisuus, kaikkinainen surkeus ja kurjuus olisivat painovoiman tai säätilan kaltaisia luonnonlakeja joille ei todellakaan voi mitään.
Vaikka uskoisikin että maaplaneettamme on pahan vallassa eikä oikeutta ja hyvyyttä ole missään tämän tähden kamaralla, niin ei sitä pahuutta silti tarvitsisi omalla toiminnallaan vielä lisätä. Kyllä sitä luonnonvaraa riittää muutenkin liialliset määrät.
Virheitä voi korjata, epäkohtia oikaista ja tehdä jälkeentuleville tietä helpommaksi kulkea vaikkei itse saisikaan hedelmistä nauttia.
Sitä kutsutaan viisaudeksi ja sankarillisuudeksi. Räyh ja Louhikäärmeen palava pusu kaikille lukijoille.
Blogikirjoittelua ja muutenkin opiston tilannetta seuranneena näkisin suurimpana ongelmana henkisen pahoinvoinnin. Onhan ilmeistä, että jos ihmisellä ei ole hyvä olla, tuntuu kevyempikin työ ylivoimaisen raskaalta kun taas hyvinvoiva jaksaa venyttää itseään ihmeteltäviin suorituksiin.
Louhikäärme uskoo, että Ypäjän kaltaiseen paikkaan tulevilla opiskelijoilla kaikilla on senverran hevosharrastustaustaa, ettei tallityön fyysinen raskaus ja epäsäännölliset työajat tule täytenä yllätyksenä. Tuskin sinne kukaan niin pystymetsästä tulee, ettei ymmärtäisi tallityön olevan muutakin kuin söpöjen heppojen taputtelua.
Louhikäärme myös muistuttaa, että Ypäjä opisto on koulu, jossa asutaan hyvin tiiviisti soluasunnoissa ilman omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Ja että kysymyksessä on enimmäkseen vasta aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria ihmisiä, oikeastaan vielä lapsia. Siinä iässä ovat sosiaalinen äly, empatiakyky tai edes säälliset käytöstavat siitä miten ihmisten kanssa ollaan vielä monellakin kasvuvaiheessa ja opettelun alla.
Lisäksi joukossa on aina niitä, jotka ensimmäistä kertaa vanhempien valvonnasta vapaaksi päästyään riehaantuvat sellaiseen rellestykseen, että se väkisinkin aiheuttaa haittaa niille joilla olisi suurempi halu keskittyä itse opiskeluun.
Ihmissuhdeongelmat ovat varmasti hyvin suuri osa pahaa oloa ja paineita aiheuttava tekijä ja se selittää osaltaan näissä kirjoituksissa esiintyvät näinkin suuret eroavaisuudet opiskelukokemuksissa.
On aika merkittävä ero siinä, millaisten ihmisten kanssa joutuu asumaan tai missä kohdassa ryhmän nokkimisjärjestystä on. Joutuuko sietämään kämppäkaverien taholta yörauhan riistämistä, tavaroiden varastelua ja muutakin vahingontekoa, avointa halveksuntaa ja suoranaista kiusantekoa vai saako opiskelu- ja työrauhan tai parhaimmassa tapauksessa kämppiksistä hyviä ystäviä joiden tukemana jaksaa vaikeiden kohtien ylitse.
Tämä kaikki vaikuttaa paljon siihen, miten raskaana tai mielekkäänä kukin opiskeluaikansa kokee.
Tässä kohdassa Louhikäärme haastaa oppilaiden vanhemmat olemaan aktiivisemmin mukana ja nimenomaan tarkistamassa ettei se oma pikku piltti juuri ole se pikku pahis joka aiheuttaa toisille helvetillistä oloa. Onhan tietysti niitäkin vanhempia, jotka valitettavasti suorastaan opettavat jälkikasvulleen että toisten ihmisten nujertaminen ja ylipäänsä mahdollisimman huono käytös ovat suorin väylä ravintoketjussa ylöspäin kiipeämiselle. Mutta ainakin ne, joilla vielä on terve oikeudentaju tallella, voisivat auttaa tässä asiassa yleisen hyvän edistämiseksi.
Louhikäärme näkee lisäksi, että tässä blogissa epäkohtia esilletuovat ovat enemmänkin niitä, jotka suhtautuvat hevosalaan suurella rakkaudella ja intohimolla ja jotka haluaisivat nähdä Ypäjä-opiston esimerkillisenä johtotähtenä, josta oikeudenmukaisuus ja hyvät, sekä eläimiä että ihmisiä kunnioittavat toimintatavat leviävät koko hevosalalle.
Oikeassa työelämässä ollessaan Louhikäärme on havainnut, että taakan alle uupuvat loppuunpalajat ovat useimmiten niitä tunnollisimpia puurtajia, jotka haluavat tehdä asiat viimeisen päälle hyvin ja oikein. Väsymistä valittavat eivät siis pelkästään ole laiskoja työnvieroksujia vaan usein jopa päinvastoin.
Sitten on niitä itsestään, osaamisestaan ja ennen kaikkea ylettömästä jaksamisestaan suureen ääneen rehenteleviä tapauksia, joiden pääasiallinen jaksamisen salaisuus liiankin usein on ilmiömäisessä kyvyssä lusmuiluun ja työtehtäviensä toisille siirtämisessä. Kyllähän sillä tavalla hyvin jaksaa eikä valittamiseenkaan aihetta ole joten päällisinpuolin katsoen he saattavat näyttää oikein hyviltäkin ja tyytyväisiltä työntekijöiltä. Näitä Louhikäärme on tavannut useilla työpaikoilla.
Ja vielä löytyy liian raskaan taakan murtamia ja katkeruuden valtaamia ihmisiä, jotka saavat lohdun siitä, että panevat vahingon kiertämään. Koska heilläkin on ollut raskasta ja kurjaa niin muidenkin on kestettävä vähintään sama määrä kurjuutta kuin mitä heidän kärsittävänään on ollut. Että kun tämä hevosala nyt on tämmöistä niin on sen vastakin niin oltava.
Ihan kuin epäoikeudenmukaisuus, kaikkinainen surkeus ja kurjuus olisivat painovoiman tai säätilan kaltaisia luonnonlakeja joille ei todellakaan voi mitään.
Vaikka uskoisikin että maaplaneettamme on pahan vallassa eikä oikeutta ja hyvyyttä ole missään tämän tähden kamaralla, niin ei sitä pahuutta silti tarvitsisi omalla toiminnallaan vielä lisätä. Kyllä sitä luonnonvaraa riittää muutenkin liialliset määrät.
Virheitä voi korjata, epäkohtia oikaista ja tehdä jälkeentuleville tietä helpommaksi kulkea vaikkei itse saisikaan hedelmistä nauttia.
Sitä kutsutaan viisaudeksi ja sankarillisuudeksi. Räyh ja Louhikäärmeen palava pusu kaikille lukijoille.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Tämä vielä
| |
| |
Blogin kirjoittajista yksikään ei ole Hevosopiston palkkalistoilla.
Hevosopiston henkilökunnan jäsenistä aika moni on kyllä käynyt lukemassa tätä.
"Mediavahdeista" en ole kuullut, mitä sillä sitten tarkoitetaan, mutta kyllä, Opiston henkilökunnan jäsenistä ainakin jotkut käyvät lukemassa blogeja, IRC-galleriaa ja Facebook-juttuja, varmaan heppatallinettiäkin. (Paha sitten sanoa, saako siellä oikeasti palkkaa joku siitä, että suurielkeisesti puolustelee talon mainetta ja kunniaa heppalikoille -kai niillä isompiakin mediaväyliä on?)
Kirjoittajien omalla vastuulla, mitä suustaan päästävät.
Poimintoja hevostalli.netistä
Hevostalli.net on keskustelupalstana hyvin.. tunnettu, mutta myös toisinaan lytätty. Sinne kuitenkin kokoontuu valtavasti hevosalan ihmisiä ja harrastajia sekä sivustaseuraajia, ja mielipiteitä riittää. Tämän blogin johdosta siellä on kirjoitettu tietääkseni miltei puoli tuhatta kommenttia hevosopistosta (ja aiheesta eksyen toisinaan myös hevosalalla yleisesti jaksamisesta, työaikalaeista jne).
Lainaan tähän muutamia kiinnostavia pätkiä. Ennen tätä en ole siellä liiemmin käynyt lukemassa mielipiteitä, enkä niihin nytkään halua kommentoida. Päädyn muuten pyöritykseen, joka ei lopu. Mutta tälläisiä tuntoja hevostallinettiläiset ovat aiheesta ja sen ympäriltä esittäneet;
Päivämäärä: 25.12.10 23:52:57
Korvista ja nenästä pursuu kaikki tämä kaikki tieto, jota olen saanut haalittua viimeisen tunnin aikana.
Niin paljon pahaa, niin paljon vääryyttä. Ihan liikaa. Eikö tän pitäis alkaa raksuttaa jo munki päässä? Mutta ei! Mulla on todennäkösesti päässä vikaa ja nää tarinat kyllä koskettaa mua, ja uskon kaiken täysin, mutta mun halu lähteä Ypäjälle opiskelemaan ei laannu. Ei tippaakaan!
Oon siis 15-vuotias (teidän päässänne yksi heppahullu teini lisää) ja olen halunnu Ypäjälle viidennestä luokasta asti. Oon erittäin realistinen, myös Ypäjää ajatellessani. Tiedän ihan kaiken koko paikasta ja sen toiminnasta (hyvä ystäväkin siellä), sillä viimesen vuoden oon käyttänyt kokonaan Ypäjään.
Musta tuntuu että mun sydän on jo Opistolla ja ruumis vaan tekee kaikkensa päästäkseen sinne myös.
Mulla on paljon työkokemusta tältä alalta 12-vuotiaasta asti, kun putsasin 20 karsinaa parissa tunnissa, niska limassa, plus muut aamutalliin kuuluvat työt. Pimeetä työtä tietysti. En tykänny siitä, mutta tein silti. Tallin omistaja oli jotain ihan järkyttävää ja muutenkin IHAN liian raskasta sen ikäiselle, pahinta oli kuitenkin henkiset paineet. Mutta mä tein sen, vaikka pelotti. Mä vaan ajatteli, että tällästä se on tällä alalla ja tavallaan sitten jotenkin hullulla tavalla tykkäsin siitä.
Nytkun vasta isompana tajusin, mitä silloin jaksoin, musta tuntuu, että mulla ei erittäin sosiaalisena, rauhallisena, motivoituneena ja "kokeneena" (ikääni nähden) persoonana tuu olemaan mitään hätää Ypäjällä. Se on mun suurin unelma, mutta jaksanko mä!? JOS se musta riippuu niin kyllä. Elämä on täynnä valintoja ja riskejä on otettava. Viimesen vuoden suurin pelko on, jos en pääsekkään sisään...
Te vaan ajattelette, että "noin minäkin ajattelin silloin" ja "katotaanko uudestaan vuoden päästä", en kiistä, en kiellä. En tiedä! Varma on se, että kokeilemaan lähden, vaikka taivas putoais.
Päivämäärä: 26.12.10 15:20:55
Elämä on: ajattelin juuri samalla lailla opistosta. Hain sinne 3 - vuotta ja pääsin viimein ROK:lle. Unelmat karisivat heti epärehelliseen arviointiin, perseen nuolioiden menestykseen ja hevosten massakäyttöön. Itkin viimeiset 3kk jokapäivä ja rukoilin, että pääsen pois sieltä tervejärkisenä ja pääsinkin. Ypäjä jätti sydämeeni suuren loven, se tappoi rakkauteni hevosiin ja uskon hevosihmisiin. Nyt pidän yhtä hevosta mahdollisimman kaukana hälinästä ja kilpailuhenkisestä maailmasta ja kauhulla muistelen sitä 2,5 vuotta, mikä oli kuin vankilassa olisin ollut.
Päivämäärä: 28.12.10 21:14:26
Itse opiskelen täällä tällä hetkellä. Onhan näissä topickeissa paljon totuutta, ja olen pahoillani teidän kokemuksistanne. Itsekin olen kokenuy samantapaista ja pahuutta. Ongelmia kämpässä ja sen ulkopuolella. MUTTA, kaiken ratkaisee oma asenne. Jos ottaa muiden teinien kiukkuilut liikaa itseensä, voi käydä juuri kuten osalle teistä: hevosinnostus lopahtaa ja jää vain traumoja ja inhoa. Toisaalta, jos ajattelee että antaa toisten riehua, eikä ota siitä niin itseensä, selviää kyllä. Eikä se nyt niin kamalaa ole, ei siihen pelleilyyn vain tarvitse lähteä mukaan.
Jättää ne kiukkuilijat ja muut omaan arvoonsa ja tekee sitä ilosta ja halusta. Tämä siis rohkaisuna kaikille, aina ei mene nallekarkit tasan, mutta tarvitseeko mennäkään? Onhan se ikävää ja näin, mutta kannattaa myös tarkkailla omaa käyttäytymistään ja suhtautumista kanssaopiskelijoihin. Samalla asiallahan kaikki siellä kuitenkin ovat :)
Päivämäärä: 28.12.10 21:21:15
Kaikille jotka valittava ypäjästä: Tälläistä tämä hevosala on! Luulitteko että hevosenhoitaja vain rapsuttelee ja harjaa hevosia? Koittakaa nyt ymmärtää, ettei laiskat ihmiset sovellu tälle alalle! Kävin ypäjää sen 3 vuotta, ja oli ihanaa aikaa. En tajua miksi valitatte opistosta. Vai oletteko vain niin hemmetin laiskoja ja itsekeskeisiä?
Päivämäärä: 28.12.10 22:51:37
Kyllä täällä Ruukin Maaseutuopistolla ollaan pyhät (joulu, juhannus, uusivuosi yms.) tallivuorossa jos vuoro sattuu kohalle.
Just itsekkin olin Joulun tallissa :)
Päivämäärä: 22.12.10 01:56:55
Harjussa opiskelin ja eivät kuuluneet pyhät meidän harjoitteluihin, vaan olivat vapaita. Jos sitten koululle halusi jäädä esim. jouluksi töihin, niin siitä maksettiin palkkaa. Eli laitettiin nimi listaan ja ekat ilmoittautuneet pääsivät töihin.
Päivämäärä: 29.12.10 14:28:05
No jo on murrosikäisillä taas kerran elämä hankalaa. Kyllä se siitä helpottaa kun ikää ja viisautta karttuu ;)
Sitäpaitsi jos on raskasta ja väsyttää niin kannattaisikohan mennä nukkumaan vähän aikaisemmin vrt.kirjoitusten kellonajat?
Päivämäärä: 3.1.11 00:20:24
Viimeisin päivitys blogissa oli jo kenties teinien mielenmuutosta asiasta? Mielialat heittelee nuorena niin kovasti..
Päivämäärä: 3.1.11 00:31:57
Mitä marinaa!Itse en enään ikinä ota ainuttakaan työharjoittelijaa nurkkiin loisimaan.Ei paljon vetelämpää ja saamattomampaa porukkaa voi olla olemassakaan.Mistään ei oteta vastuuta, kun se ei ole omasta pussista pois, kaikki jätetään tekemättä jos et vieresä vahdi ja määrää, pahinta oli se että jätettiin hevosset janoon, kun ei jaksettu hakata jäitä ulkoastioista ja kantaa uutta vettä tilalle.Hevostenhoito on rankkaa, paskaista ja yksinäistä työtä, ei siellä ole seuraneitejä kuten koulussa eikä kukaan tule tekemään sun töitäs jos et ite viitsi.En ainakaan minä rekrytoi itelleni työntekijää tälläisistä luusereista, kuivikettakin menee tupla määrä, kun saan tyhjentää ne kusessa lilluvat karsinat joka toinen pv kun tää neito ei ota kusia pois ja vie lapiollisen turvetta jolla peittää märät ja munkit.Huh!Jos jotain yrität opastaa katellaan vetelänä minuutti ja kävellään veks.-25 asteen pakkasessa ollaan pikkufarkuissa ja rutistaan että on kylmä jne jne, ja sitte tullaan tänne nettiin ja aletaan poraamaan kun koulussa on tyhmää ja mielenterveys järkkyy.Ah nämä tulevaisuuden toivot!
Kaikenhuippuna on näiden äidit, mammat ilmottaa miten pitää pilttiä kohdella ja jos piltti on sairaana niin siitäkään ei saa vaatia lääkärintodistusta saatika ilmottaa kouluun ettei piltiltä jää jotkut tuet saamatta.Hienoo tulevaisuutta vaan teille, ehkä joku siisti sisätyö vaikkapa puhelinvaihteenhoitajan paikka olis parempi, sais istua ja painella nappeja.
Lainaan tähän muutamia kiinnostavia pätkiä. Ennen tätä en ole siellä liiemmin käynyt lukemassa mielipiteitä, enkä niihin nytkään halua kommentoida. Päädyn muuten pyöritykseen, joka ei lopu. Mutta tälläisiä tuntoja hevostallinettiläiset ovat aiheesta ja sen ympäriltä esittäneet;
Päivämäärä: 25.12.10 23:52:57
Korvista ja nenästä pursuu kaikki tämä kaikki tieto, jota olen saanut haalittua viimeisen tunnin aikana.
Niin paljon pahaa, niin paljon vääryyttä. Ihan liikaa. Eikö tän pitäis alkaa raksuttaa jo munki päässä? Mutta ei! Mulla on todennäkösesti päässä vikaa ja nää tarinat kyllä koskettaa mua, ja uskon kaiken täysin, mutta mun halu lähteä Ypäjälle opiskelemaan ei laannu. Ei tippaakaan!
Oon siis 15-vuotias (teidän päässänne yksi heppahullu teini lisää) ja olen halunnu Ypäjälle viidennestä luokasta asti. Oon erittäin realistinen, myös Ypäjää ajatellessani. Tiedän ihan kaiken koko paikasta ja sen toiminnasta (hyvä ystäväkin siellä), sillä viimesen vuoden oon käyttänyt kokonaan Ypäjään.
Musta tuntuu että mun sydän on jo Opistolla ja ruumis vaan tekee kaikkensa päästäkseen sinne myös.
Mulla on paljon työkokemusta tältä alalta 12-vuotiaasta asti, kun putsasin 20 karsinaa parissa tunnissa, niska limassa, plus muut aamutalliin kuuluvat työt. Pimeetä työtä tietysti. En tykänny siitä, mutta tein silti. Tallin omistaja oli jotain ihan järkyttävää ja muutenkin IHAN liian raskasta sen ikäiselle, pahinta oli kuitenkin henkiset paineet. Mutta mä tein sen, vaikka pelotti. Mä vaan ajatteli, että tällästä se on tällä alalla ja tavallaan sitten jotenkin hullulla tavalla tykkäsin siitä.
Nytkun vasta isompana tajusin, mitä silloin jaksoin, musta tuntuu, että mulla ei erittäin sosiaalisena, rauhallisena, motivoituneena ja "kokeneena" (ikääni nähden) persoonana tuu olemaan mitään hätää Ypäjällä. Se on mun suurin unelma, mutta jaksanko mä!? JOS se musta riippuu niin kyllä. Elämä on täynnä valintoja ja riskejä on otettava. Viimesen vuoden suurin pelko on, jos en pääsekkään sisään...
Te vaan ajattelette, että "noin minäkin ajattelin silloin" ja "katotaanko uudestaan vuoden päästä", en kiistä, en kiellä. En tiedä! Varma on se, että kokeilemaan lähden, vaikka taivas putoais.
Päivämäärä: 26.12.10 15:20:55
Elämä on: ajattelin juuri samalla lailla opistosta. Hain sinne 3 - vuotta ja pääsin viimein ROK:lle. Unelmat karisivat heti epärehelliseen arviointiin, perseen nuolioiden menestykseen ja hevosten massakäyttöön. Itkin viimeiset 3kk jokapäivä ja rukoilin, että pääsen pois sieltä tervejärkisenä ja pääsinkin. Ypäjä jätti sydämeeni suuren loven, se tappoi rakkauteni hevosiin ja uskon hevosihmisiin. Nyt pidän yhtä hevosta mahdollisimman kaukana hälinästä ja kilpailuhenkisestä maailmasta ja kauhulla muistelen sitä 2,5 vuotta, mikä oli kuin vankilassa olisin ollut.
Päivämäärä: 28.12.10 21:14:26
Itse opiskelen täällä tällä hetkellä. Onhan näissä topickeissa paljon totuutta, ja olen pahoillani teidän kokemuksistanne. Itsekin olen kokenuy samantapaista ja pahuutta. Ongelmia kämpässä ja sen ulkopuolella. MUTTA, kaiken ratkaisee oma asenne. Jos ottaa muiden teinien kiukkuilut liikaa itseensä, voi käydä juuri kuten osalle teistä: hevosinnostus lopahtaa ja jää vain traumoja ja inhoa. Toisaalta, jos ajattelee että antaa toisten riehua, eikä ota siitä niin itseensä, selviää kyllä. Eikä se nyt niin kamalaa ole, ei siihen pelleilyyn vain tarvitse lähteä mukaan.
Jättää ne kiukkuilijat ja muut omaan arvoonsa ja tekee sitä ilosta ja halusta. Tämä siis rohkaisuna kaikille, aina ei mene nallekarkit tasan, mutta tarvitseeko mennäkään? Onhan se ikävää ja näin, mutta kannattaa myös tarkkailla omaa käyttäytymistään ja suhtautumista kanssaopiskelijoihin. Samalla asiallahan kaikki siellä kuitenkin ovat :)
Päivämäärä: 28.12.10 21:21:15
Kaikille jotka valittava ypäjästä: Tälläistä tämä hevosala on! Luulitteko että hevosenhoitaja vain rapsuttelee ja harjaa hevosia? Koittakaa nyt ymmärtää, ettei laiskat ihmiset sovellu tälle alalle! Kävin ypäjää sen 3 vuotta, ja oli ihanaa aikaa. En tajua miksi valitatte opistosta. Vai oletteko vain niin hemmetin laiskoja ja itsekeskeisiä?
Päivämäärä: 28.12.10 22:51:37
Kyllä täällä Ruukin Maaseutuopistolla ollaan pyhät (joulu, juhannus, uusivuosi yms.) tallivuorossa jos vuoro sattuu kohalle.
Just itsekkin olin Joulun tallissa :)
Päivämäärä: 22.12.10 01:56:55
Harjussa opiskelin ja eivät kuuluneet pyhät meidän harjoitteluihin, vaan olivat vapaita. Jos sitten koululle halusi jäädä esim. jouluksi töihin, niin siitä maksettiin palkkaa. Eli laitettiin nimi listaan ja ekat ilmoittautuneet pääsivät töihin.
Päivämäärä: 29.12.10 14:28:05
No jo on murrosikäisillä taas kerran elämä hankalaa. Kyllä se siitä helpottaa kun ikää ja viisautta karttuu ;)
Sitäpaitsi jos on raskasta ja väsyttää niin kannattaisikohan mennä nukkumaan vähän aikaisemmin vrt.kirjoitusten kellonajat?
Päivämäärä: 3.1.11 00:20:24
Viimeisin päivitys blogissa oli jo kenties teinien mielenmuutosta asiasta? Mielialat heittelee nuorena niin kovasti..
Päivämäärä: 3.1.11 00:31:57
Mitä marinaa!Itse en enään ikinä ota ainuttakaan työharjoittelijaa nurkkiin loisimaan.Ei paljon vetelämpää ja saamattomampaa porukkaa voi olla olemassakaan.Mistään ei oteta vastuuta, kun se ei ole omasta pussista pois, kaikki jätetään tekemättä jos et vieresä vahdi ja määrää, pahinta oli se että jätettiin hevosset janoon, kun ei jaksettu hakata jäitä ulkoastioista ja kantaa uutta vettä tilalle.Hevostenhoito on rankkaa, paskaista ja yksinäistä työtä, ei siellä ole seuraneitejä kuten koulussa eikä kukaan tule tekemään sun töitäs jos et ite viitsi.En ainakaan minä rekrytoi itelleni työntekijää tälläisistä luusereista, kuivikettakin menee tupla määrä, kun saan tyhjentää ne kusessa lilluvat karsinat joka toinen pv kun tää neito ei ota kusia pois ja vie lapiollisen turvetta jolla peittää märät ja munkit.Huh!Jos jotain yrität opastaa katellaan vetelänä minuutti ja kävellään veks.-25 asteen pakkasessa ollaan pikkufarkuissa ja rutistaan että on kylmä jne jne, ja sitte tullaan tänne nettiin ja aletaan poraamaan kun koulussa on tyhmää ja mielenterveys järkkyy.Ah nämä tulevaisuuden toivot!
Kaikenhuippuna on näiden äidit, mammat ilmottaa miten pitää pilttiä kohdella ja jos piltti on sairaana niin siitäkään ei saa vaatia lääkärintodistusta saatika ilmottaa kouluun ettei piltiltä jää jotkut tuet saamatta.Hienoo tulevaisuutta vaan teille, ehkä joku siisti sisätyö vaikkapa puhelinvaihteenhoitajan paikka olis parempi, sais istua ja painella nappeja.
perjantai 7. tammikuuta 2011
"Ypäjällä pärjää hyvin, ku ei vaa ruikuta kaikesta"
Totta vai tarua, mitä luulette?
Totta on että Opiston kirjoilla on suuri määrä poppoota, joille ei kelpaa mikään säästä ruokaan, minkään sortin aikatauluista tuntien sisältöön, ja myöhästyneet bussitkin pistetään ihan varmuuden vuoksi jonkun tietyn syypään niskoille. Siis valittajia oikeasti riittää. Ja totuus on, että esim ns paskageneraattorin pyöritys jonkun asuntolan sohvien äärellä ei juuri muutosta tee, korkeintaan saa epäkohdat korostetun pintaan ja kaikille huonon maun suuhun.
Mutta mitä käy niiden sinisilmäisten, jotka tarttuvat koulutukseensa ja seuraavat opintosuunnitelmaa kuin hai laivaa? Että sekö se avain YHO:lla opiskeluun on; kun vaan on tunnollinen, ahkera, ei valita turhia ja tekee kaiken parhaansa mukaan?
Mitä luulette, ketä ne loppuunpalaneet yksilöt sitten on? Jos he eivät olleet juuri näitä sydän edellä asioihin hyppääviä tai tunnollisia, ylisuorittajia tai kunnianhimoisesti huipulle tähtääviä, niin keitä sitten?
Maalaisjärjellähän juuri ne tunnolliset pärjäävät. Juuri he saavat parhaat arvosanat, suorittavat kursseja tehokkaimmin ja valmistuttuaan lähtevät suurin edellytyksin työmaailmaan. Koska totuus on aivan ristiriitainen tuosta olettamuksesta, on varmaan pohjalla vääriä faktoja.
Ensinnäkin, jotta tunnolliset ja valittamattomat pärjäisivät, tämän pitäisi olla reilu maailma, jossa elämme. No näin nyt vaan ei ole.
Tunnollisen reitti on hankalin. Työt eivät tekemällä lopu, kuten sanonta tietää. Sitten motivaatio kurssien suorittamiseen ja halu omien opintojen kulkemisen suhteen on suuri; mutta kenelläkään ei ole kurssien suorittamisesta tietoja, ja pahimmillaan koululta (esim toimistolta) saa kuvan, ettei siellä välitetä moisista pikkuseikoista pitää huolta. En usko, että mielikuva on täysin perätön. (Meiän kurssi ei ole kahteen vuoteen nähnyt minkään maailman todistusta.. Kai se kuuluu sitten vaan asiaan?)
Mietin tässä, mikä olisi paras luonnetyyppi Opistolaiselle. Ei ainakaan sellainen kiltin tytön syndroomasta kärsivä, tai edes sellainen perusempaattinen joka ottaa muutkin huomioon. Silloin tulee jyrätyksi joko tallilla tai asuntolalla, todennäköisesti molemmissa. Vähän kyynerpäitä ulospäin puskeva, ei niin suuresti alaansa rakastunut peruspärjäävä määrätietoinen plikka vois olla melko vahvoilla. Tietty kyky päätyä siihen asemaan, joka ei niitä extratöitä tee, on toki aina plussaa.
Miettikää nyt vähän. Jos tallilla on 123 karsinapaikkaa (talli 3; talleilla 2 ja 1 on muistaakseni n 50), ihmisiä tulee ja menee; miten sen voi millään tavoin realistisesti kuvitella olevan kiltti järjestelmä, joka nostaa tunnollisimmat jakkaralle? Minä en tiedä, miten yleinen se tallin tietty hierarkiarakennelma on, mutta jos pohditte, lukijat, hetken talleja, joilla käytte, niin löytyykö sieltä vastaavaa? En halua yleistää esim. että "kaikki huippuratsastajat on vaan niin nokkavia, mut niiden nöyrät hevosenhoitajat, kaikkein syrjityimmät, ne on puhdassydämisiä" ja plää plää, johan siinä kuljettaisiin Hevoshullun sarjakuvasta Tuhkimoon ja Disney filmaisi koko näytöksen. Yritän vaan saada pointtiani esille. Voitte vaan kuvitella kuinka heiluisin penkilläni ja pyörittäisin käsiäni tehosteeksi tehdäkseni selväksi, että se mitä syvästi toivoisin, olisi että ne jotka Opistolle tulevat haaveidensa, unelmiensa ja tahtonsa takia, haluavat oikeasti siellä opiskella ja pärjätä, voisivat saada siihen reilun mahdollisuuden.
Kiitos.
-Raapale
raapaleinen@luukku.com
Kertokaa kommentteihin, miten on asian laita teidän talleilla! Millainen asema on tunnollisilla, kilteillä, vaatimattomilla, määrätietoisilla, menestyvillä, kunnianhimoisemmilla, tavoitteellisilla, pitkälle tähtäävillä, koppavilla, juorukelloilla, itsekkäillä, aloittelijoilla, yksityisratsastelijoilla ja lista vaan jatkuu. Muutkin kommentit ilmapiiriin ja aiheeseen liittyen tai sen sivusta on tietenkin tervetulleita.
Totta on että Opiston kirjoilla on suuri määrä poppoota, joille ei kelpaa mikään säästä ruokaan, minkään sortin aikatauluista tuntien sisältöön, ja myöhästyneet bussitkin pistetään ihan varmuuden vuoksi jonkun tietyn syypään niskoille. Siis valittajia oikeasti riittää. Ja totuus on, että esim ns paskageneraattorin pyöritys jonkun asuntolan sohvien äärellä ei juuri muutosta tee, korkeintaan saa epäkohdat korostetun pintaan ja kaikille huonon maun suuhun.
Mutta mitä käy niiden sinisilmäisten, jotka tarttuvat koulutukseensa ja seuraavat opintosuunnitelmaa kuin hai laivaa? Että sekö se avain YHO:lla opiskeluun on; kun vaan on tunnollinen, ahkera, ei valita turhia ja tekee kaiken parhaansa mukaan?
Mitä luulette, ketä ne loppuunpalaneet yksilöt sitten on? Jos he eivät olleet juuri näitä sydän edellä asioihin hyppääviä tai tunnollisia, ylisuorittajia tai kunnianhimoisesti huipulle tähtääviä, niin keitä sitten?
Maalaisjärjellähän juuri ne tunnolliset pärjäävät. Juuri he saavat parhaat arvosanat, suorittavat kursseja tehokkaimmin ja valmistuttuaan lähtevät suurin edellytyksin työmaailmaan. Koska totuus on aivan ristiriitainen tuosta olettamuksesta, on varmaan pohjalla vääriä faktoja.
Ensinnäkin, jotta tunnolliset ja valittamattomat pärjäisivät, tämän pitäisi olla reilu maailma, jossa elämme. No näin nyt vaan ei ole.
Tunnollisen reitti on hankalin. Työt eivät tekemällä lopu, kuten sanonta tietää. Sitten motivaatio kurssien suorittamiseen ja halu omien opintojen kulkemisen suhteen on suuri; mutta kenelläkään ei ole kurssien suorittamisesta tietoja, ja pahimmillaan koululta (esim toimistolta) saa kuvan, ettei siellä välitetä moisista pikkuseikoista pitää huolta. En usko, että mielikuva on täysin perätön. (Meiän kurssi ei ole kahteen vuoteen nähnyt minkään maailman todistusta.. Kai se kuuluu sitten vaan asiaan?)
Mietin tässä, mikä olisi paras luonnetyyppi Opistolaiselle. Ei ainakaan sellainen kiltin tytön syndroomasta kärsivä, tai edes sellainen perusempaattinen joka ottaa muutkin huomioon. Silloin tulee jyrätyksi joko tallilla tai asuntolalla, todennäköisesti molemmissa. Vähän kyynerpäitä ulospäin puskeva, ei niin suuresti alaansa rakastunut peruspärjäävä määrätietoinen plikka vois olla melko vahvoilla. Tietty kyky päätyä siihen asemaan, joka ei niitä extratöitä tee, on toki aina plussaa.
Miettikää nyt vähän. Jos tallilla on 123 karsinapaikkaa (talli 3; talleilla 2 ja 1 on muistaakseni n 50), ihmisiä tulee ja menee; miten sen voi millään tavoin realistisesti kuvitella olevan kiltti järjestelmä, joka nostaa tunnollisimmat jakkaralle? Minä en tiedä, miten yleinen se tallin tietty hierarkiarakennelma on, mutta jos pohditte, lukijat, hetken talleja, joilla käytte, niin löytyykö sieltä vastaavaa? En halua yleistää esim. että "kaikki huippuratsastajat on vaan niin nokkavia, mut niiden nöyrät hevosenhoitajat, kaikkein syrjityimmät, ne on puhdassydämisiä" ja plää plää, johan siinä kuljettaisiin Hevoshullun sarjakuvasta Tuhkimoon ja Disney filmaisi koko näytöksen. Yritän vaan saada pointtiani esille. Voitte vaan kuvitella kuinka heiluisin penkilläni ja pyörittäisin käsiäni tehosteeksi tehdäkseni selväksi, että se mitä syvästi toivoisin, olisi että ne jotka Opistolle tulevat haaveidensa, unelmiensa ja tahtonsa takia, haluavat oikeasti siellä opiskella ja pärjätä, voisivat saada siihen reilun mahdollisuuden.
Kiitos.
-Raapale
raapaleinen@luukku.com
Kertokaa kommentteihin, miten on asian laita teidän talleilla! Millainen asema on tunnollisilla, kilteillä, vaatimattomilla, määrätietoisilla, menestyvillä, kunnianhimoisemmilla, tavoitteellisilla, pitkälle tähtäävillä, koppavilla, juorukelloilla, itsekkäillä, aloittelijoilla, yksityisratsastelijoilla ja lista vaan jatkuu. Muutkin kommentit ilmapiiriin ja aiheeseen liittyen tai sen sivusta on tietenkin tervetulleita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)