Raapale täällä taas hei. Hengitän pakkasilmaa ja höyryiset pilvet kohoilevat keuhkoistani ilmaan kohti tähtitaivasta. Ypäjän hevoslaakso näyttää hämärältä, rauhalliselta ja sumuiselta. Hirnuntaa kuuluu etäältä -ollaan hevosten keskellä silloinkin, kun niitä ei näy.
Blogin lukijamäärät ovat nousseet kovemmin, kuin uskalsin odottaakaan. Sähköpostit, tiedustelut ja kommentit saavat jännityksen kirimään vatsanpohjassa; niitä on tullut jo toisena kirjoituspäivänä enemmän, kuin osasimme odottaa.
Kuulin, että henkilöllisyyteni on jo jonnekin vuotanut -se siitä anonyymisuojasta. Olkoon Raapale silti yhä tämä supersankariroolini; laukkaan tallista kämppään, kiskaisen sukkahousut matkalla rivitaloja kohden ykköstallin lantalan suojissa päähäni ja alan pelastaa Siittolanmäkeä. Tai jotain.
Pelottaa. Mitä voin sanoa? Pelaanko uhkapeliä kämppissuhteillani, opettajien arvostuksella minua kohtaan? Pienessä kunnassa on jutut vähissä -itsestänikin tuntuu, että olisi sittenkin viisainta vaan vetää verhot ikkunaan, katsoa Salkkarit ja varoa erottumasta joukosta. Kai jonkun on sitten otettava se maalipurkki päähänsä, painettu leima kulmakarvojensa ylle; olkoot sitten niin että olen se likka, joka ei saanut pientä takaraivonsa mutinaa hiljennettyä, ei voinut olla kirjoittamatta.
Nyt tulee tämän päivän iltasatu. Kerron sen mahdollisimman anonyyminä, mutta yhtä kaikki tuohtuneena.
Meidän ryhmän rinnalla samoissa tiloissa harjoitteli samaan aikaan kourallinen ykkösvuoden opiskelijoita. Tämä on nyt syksyllä tapahtunutta; eli tuon ryhmän opiskelijat olivat kaikki alaikäisiä. Meillä on aika rentoa se opiskelu; tehdään töitä sellaisella tahdilla, kun niitä kulloinkin on, ja sillä hetkellä ei liiemmin ollut. Kävin juttelemassa uusille opiskelijoille, neuvomassa työn kulussa jne, ja siinä heiluessani satuin huomaamaan kahden tytön käsissä viiltelyjälkiä. En ottanut asiaa heidän kanssaan puheeksi, mutta kun ryhmä oli lähtenyt, sanoin asiasta luokanvalvojallemme, joka oli sen ryhmän tunnin valvova ohjaajakin."Ai mitä oli?"
"Viiltelyjälkiä."
"Kahdella oppilaalla?"
"Joo."
Hymähdys. "Ai se on niin yleistä", tämä sanoo ja kävelee pois.
Kävelee pois. Ei kysynyt, että ketkä opiskelijoista. Eikä se takuulla ollut nähnyt; noilla oli miltei koko ajan pitkähihaiset päällä, ja se maikka oli enimmäkseen jossain ihan muissa puuhissa. Käsittämätöntä. Eikö niiden kuulu ilmoittaa? Eikö?
-Raapale
woow :O onko siellä oikeasti tommosta!! mä kun oon aina uneilmoinu päästä ypäjälle opiskeleen :( empä enään! Eihän hevosalalle pysty enää missään opiskelemaan! kaikkialla tätä samaa paskaa.. -.-
VastaaPoistaTiesin kyllä, että Ypäjällä meininki on rankkaa, mutta tuollainen välinpitämättömyys AIKUISELTA ihmiseltä, joka on vieläpä henkilökuntaa on todella vastuutonta. Ihan hirvittäisi ajatus päästää omaa lasta tuollaiseen ympäristöön, missä aikuiset eivät välitä vaan vastuu jää näille opiskelijoille, joilla on hivenen enemmän järkeä päässä ja he tajuavat asioiden ollessa pahasti vinksallaan.
VastaaPoistaTuleeko muutos kun ensimmäinen vetää itsensä jojoon astuntolassa?
Tsemppiä teille, pysyn kanavilla.
Viiltely on aika yleistä.. ikävä kyllä. Ei aina edes akuuttia pahaa oloa, sillä arvet ovat ja pysyvät. Nykyään jopa MUOTI-ILMIÖ, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Nuoret ottavat jopa mallikuvia, joissa viiltelyjäljet näkyvät selvästi ja ovat koriste tatuoinnin lailla :-/ ! Nuorilla on mullistusta elämässä, eri tavoilla sen kanavoivat.
VastaaPoistaEttä Anonyymikö on sitä mieltä, että annetaan olla vain?! Kyllä viiltely on yleensä merkki jostain pahemmista ongelmista. Niinkuin tuossa tekstissä mainittiinkin, pitivät nämä kyseiset nuoret yleensä pitkähihaisia, eli jälkiä piilossa. Harmi, ettei mainittu huomasiko kirjoittaja ovatko jäljet vanhoja vai uusia. Kyllä, on myös näitä, jotka viiltelevät ilman mitään sen suurempia ongelmia takana, ja juurikin asiat ovat JOSKUS kuten kuvailit. Ihan henkilökohtaisesti minun ongelmiini olisi ehkä voinut tarttua joku aikuinen aikaisemmin, jos olisivat huomanneet viiltelyjäljet käsissä. Puhun nyt siis kokemuksesta, koska olen ollut samassa tilanteessa hevosopistolla. Ehkä minullakin olisi nyt ammatti, ellen olisi sekoillut itseäni vuosien saikulle, koska apua en tarpeeksi nopeasti saanut. Että kyllä olisi nykyään syytä ottaa vakavasti merkit, ettei kaikki ole okei.
VastaaPoistaOlen opiskellut Hevosopistolla 96-98 eli aikaa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Jo silloin keskeytysprosentti oli kova - luokaltamme lopetti 32 oppilaasta ensimmäisenä syksynä 12. Siltikin väitän kyseessä olevan ns. heikot jotka eivät ole ymmärtäneet mihin ryhtyvät. Hevosopisto antaa realistisen kuvan hevosalasta, juuri sitähän se nimittäin on; työtä vuorotta, sosiaaliset suhteet kärsivät, uupumus valtaa mielen ja kehon. Toki opiskeluaika oli rankkaa, mutta todellisuus kohdattiin vasta työelämässä. Itse olen työskennellyt vuosien saatossa useilla suomen kärkiravivalmentajilla ja voin kertoa että opiskelu Hevosopistolla oli siihen verrattuna kuin pitkittynyt ratsastusleiri. Huoletonta ja mukavaa hevosteluaikaa ja opinnoista selvisi "vasemmalla kädellä". Nykynuoriso on vain juuri tätä piipittävää oikeuksiaan ja nimenomaan vapauksiaan peräävää sakkia vaikka aktiivisuutta, tunnollisuutta. Viiltely todellakin on muoti-ilmiö, hyvin vähäinen määrä tekee sitä oikeasta pahoinvoinnista. Ottakaahan oppilaat itseänne niskasta kiinni, lakatkaa se pillitys ja tehkää TÖITÄ!
VastaaPoista(Mitä todennäköisimmin tämä kommentti tullaan kuitenkin poistamaan koska nykynuorihan on aina oikeassa ;))
Vielä korjaus edellisen kommenttini lauseeseen: "Nykynuoriso on vain juuri tätä piipittävää oikeuksiaan ja nimenomaan vapauksiaan peräävää sakkia vaiLLa aktiivisuutta, tunnollisuutta."
VastaaPoistaTuohon viiltelyjuttuun on pakko vain jankuttaa edelleenkin, kyllä kovin moni nuori yrittää helpottaa OIKEASTI pahaa oloaan viiltelemällä.
VastaaPoistaHei PK II 96-98
VastaaPoistaMiksi poistaisin kommenttisi? Niin kauan kuin linjat pysyy asiallisina eikä tule kauheita kirosana/haukkuma röykkiöitä viesteihin niin mitäpä minä niitä poistaisin.
Mietin vaan onkohan ihan asianmukaista kun opiskelijat opettavat uusia oppilaita vkonloppuna ilman henkilökunnan valvontaa.
voin kertoo myös kokemuksella että joo, opiskelin opistolla. ihan ympäripyöreästi voisin tähän kommentoida, ehkä joku jopa tunnistaa, mitäpä sen väliä enää.
VastaaPoistamulta meni sekä henkinen ja fyysinen terveys opistolla, se kuinka ilkeitä ja kyynisiä ihmisiä on opistolla on ihan kamalaa. tasan tarkkaan et KENEENKÄÄN VOI LUOTTAA. meille ainakin kerrottiin aina että kuinka paskoja, osaamattomia, vääriä oppilasvalintoja me ollaan. en tiedä mikä tilanne niillä on nyt.
opistolta lähtiessäni, ihan vain muutamia loistavia luokkatovereita ajatellen, tein muutaman asian selväksi rehtorille ja opintojenohjaalle, liekkö tämä syy miksi en vieläkään ole erotodistustani saanut... enemmän opisto siitä rahaa saa, mitä kauemmin olen heillä kirjoilla.... mulkut, niin ja tosiaan ei vaivauduta puhelimeen edes vastaamaan. hevosopisto - ja vaihdat alaa, niiiin totta!
Hmm.. asiatekstiä.
VastaaPoistaHevosala on rankkaa.. fyysisesti. Sen ei kuulu olla henkisesti näin rankkaa.
Elämä on valintoja täynnä, mutta uskoisin, että työelämässä et tule asumaan solu asuntolassa ja elämään ilman hetken rauhaan.
Ollaan porukalla puhuttu, että seuraava vaihe varmaankin opiston jälkeen on mielisairaala tai vähintään psykiatrinen poliklinikka. Ei sillä, että ei fyysisen työn raskautta kestettäisi, vaan se tapa jolla opettajat / henkilökunta (en yleistä, mutta osa) kohtelee oppilaita.. Tuntuu kun olisi orja tai koira. Mikä se sellainen OPPILAITOS / KOULU on jossa kohdellaan oppilaitaan kun orjia?
Pelkästään nuo asiat eivät vaikuta mitä on jo mainittu, myös sellaiset asiat kuten osaaminen vaikuttaa. Tuntuu välillä, että ne oppilaat jotka eivät osaa.. niiden ei myöskään tarvitse oppia. Se tunne kun litistetään henkinen hyvinvointi maanrakoon on sanoinkuvaamaton.
Jos voit henkisesti huonosti, sinua juostaan karkuun ja ihmetellään vain mistäs moinen ? Mistäköhän moinen, se piittaamattomuus opettajien kesken. Kukaan ei ole ottanut huomioon oppilaiden henkistä hyvinvointia.
Uupumus kuuluu hevosalaa, mutta en usko että tälläinen uupumus joka sekoittaa pään täysin? Voin olla väärässäkin, en niinkään väitä.
Olen tavannut monia oppilaita eri puolilta suomea jotka opiskelevat hyvin erilaisilla aloilla, ja heillä on koulussa tukiopetus ryhmiä jne. Onko meidän koulussa? Ilmoittakaa jos tiedätte. Itse ei ole tullut törmättyä, vaikka varmasti moni oppilas tarvitsisi tukea ja tukiopetusta. Nämä asiat myös vaikuttavat myös oppilaiden henkiseen hyvinvointiin mitä ei oteta huomioon.
Poikkesin ehkä aiheesta, mutta mielestäni oppilaiden henkinen hyvinvointi on kaiken a ja o.
Ypäjällä on rankkaa, itse sieltä valmistuneena tiedän. Mutta niin se on kuule tosielämässäkin. Itse nykyisenä tallinpitäjänä teen töitä 24/7 vuoden jokaisena päivänä.
VastaaPoistaHenkistäkin pahoinvointia on kun asiakkaat on per*stä... "Munh hepalle vaaleanpunainen loimi tänään ja huomenna sininen"
Elämä on ja aika kultaa muistot. Kyllä se silloin vit**i ja tekee edelleen, mutta ei sinne kannata mennä jos ei tätä hommaa halua tehdä!
Ja kyllä minäkin muistan kun uudet oppilaat tuli, ei niiden tarvinnu tehdä mitään kun oli niiiiin rankkaa. Joopa joo. Rempalla hyvä kun kerkesi tupakalle ja syömään, mutta niin siitä vaan hengissä selvittiin.
Luulisi että tuohon viiltely-juttuun puututtaisiin, jos sellaista ilmenisi. Ei Ypäjää kuitenkaan ole tehty sitä varten, että siellä olisi piittaamattomia aikuisia ja huono yhteishenki niin, että mahdollisimman moni lopettaisi tai tuntisi olonsa kamalaksi ja väkipakolla taistelisi tiensä valmistuakseen? Ypäjähän on (muiden hevosalan oppilaitosten kanssa) sitä varten, että siellä opiskelevat oppilaat saavat koulutuksen hevosalalle ja heistä tulisi hevosalan ammattilaisia.
VastaaPoistaMiksi asia sitten on niin, ettei Ypäjällä puututa?
Itse opiskelen Harjun Oppimiskeskuksessa jos täällä jotain ilmenisi, siihen otettaisiin heti kantaa, oli kyse kiusaamisesta, viiltelystä, syrjinnästä, tms..
Itse opiskelen myös hevosalaa toisessa koulussa. Yhdeksäsluokkalaisena en hetkeäkään harkinnut, että olisin lähtenyt Ypäjälle opiskelemaan, sillä mielikuvani paikasta oli liian negatiivinen. Täältä löytyvät kuvaukset kuulostavat todella pahoilta.
VastaaPoistaToki meidänkin koulussamme esiintyy joskus syrjintää, eikä opettajienkaan taso ole paras mahdollinen, mutta asioihin voidaan silti vaikuttaa ja loppupeleissä oppilaat vetävät aina yhtä köyttä. Ei, hevosemme eivät ole GP-tasoa, eikä meillä käy huippuvalmentajia. Koen silti oppivani tarvitsemani perusasiat ja se mitä ei koulussa opita, tulee sitten työharjottelussa.
Minusta on myöskin aivan oikein, että opiskelijat tajuavat vaatia oikeuksiaan. Oli nimittäin mikä tahansa ala, on työntekijällä oltava oikeus myös vapaa-aikaan, riittäviin yöuniin jne. Itse en luultavasti ole jäämässä hevosalalle pysyviin töihin, ainakaan Suomeen. Ainakin Atlantin takana osataan (hevosalankin) työntekijää arvostaa aivan eri tavalla.