tiistai 14. joulukuuta 2010

Raapale ihmettelee henkistä pahoinvointia

Lyön päätäni näppäimistöön. Voi mikseivät tämän talon päättäjät näe millaista opiskelijoiden elämä realistisesti katsoen on? On minulla yhä hyllyssä se paksu kansio, johon keräsin vuosien saatossa Hevosopiston esitteitä odottaessani peruskoulun päättymistä ja vatsassa kirpaisevan jännittävää hakuaikaa. Olisipa se ollutkin niin. Kuka sitä korporaation linkoamaa tekstiä painaa? Onko sillä ihmisellä Terminaattorin omatunto, vai oikeasti, onko kyse tietämättömyydestä? Harmittaa niin pirusti, kun yhäkkin unelmien hevosoppilaitos pistää opiskelijansa niin lujille.


Siinä me oltiin, kolmekymmentäkaksi uutta opiskelijaa eri puolilta Suomea. Ikähaarukka siinä 15-17, kaikki istumassa pulpettien äärellä luokkahuoneessa, useimmilla mukana vanhemmat saattamassa. Liitutaulun edessä heiluu vuoronperään asuntolaohjaaja, ryhmänohjaaja ja rehtorikin. Muutama tutori. Näky voisi olla kuin mistä tahansa ammattikoulusta, jos ei katso ikkunasta liian tarkasti pihalle; siellä juoksee hevosia puuaitaisissa tarhoissaan.

"Tietenkin tulee niitä keskeyttäneitä", ryhmänohjaaja vastaa jonkun huolestuneen äidin kysymykseen. Ollaanhan täällä jättämässä alaikäisiä asumaan keskenään johonkin kouluun. "Yleensä ensimmäisen syksyn aikana keskeytyksiä tulee muutama." Sen jälkeen tulee vielä pari sanaa siitä, että hevosalahan on aika rankka, ja aina muutama tulee toisiin ajatuksiin, kun huomaa, että se onkin melko rankkaa työntekoa, eikä mitään hevosten harjailua.

Perustelu kirvoittaa yleisöstä hymyilyä ja nyökkäilyä. Jokainen tuntuu ajattelevan, että tietää kyllä, mihin on lähtenyt. Ja niinhän me tiedettiinkin. Kaikkihan meistä oli tehnyt talleilla töitä, käynyt ratsastamassa tai ajamassa, moni jopa omisti hevosen.

Mistä ne keskeytykset sitten oikeasti johtuivat? Enpä usko, että juurikaan siitä, että ihmiset eivät tienneet mitä hevosala realistisesti on. Jos ei sillä sitten tarkoiteta työaikojen tallomista tai suoranaista välinpitämättömyyttä opiskelijoiden hyvinvointiin.

Keskeytysprosentit on täällä villejä, muistaakseni noin 30% ei suorita tutkintoaan loppuun. Määrittelemättömän kokoinen on luku niistä, jotka hampaita kiristellen sen suorittavat. Syrjintä ja asuntolarauhan toteutumattomuus kukoistavat. Osa suorittaa tutkinnon loppuun Opiston ulkopuolella; oppisopimuskoulutuksella tai työssäoppimisvaltaisena. Ilmapiiri on tulehtunut ja monilla on paha maku suussa.


On meillä oppilashuolto. Esitteessä siitäkin runoillaan kauniita; on ennaltaehkäisevää työtä ja kriisitoimintaakin. Tosiasiassa meillä on terkkari naapurikoululla ja kuraattori paikalla kahtena päivänä kuukaudessa. Asuntolaohjaaja on reipas ja mukava äitihahmo, mutta silti vain yksi ihminen. Miltä siis näyttää, kun asuntolassa joku domina perustaa ryyppyjuhlat keskelle yötä, kun toisen haluaisivat nukkua herätyskellon näyttäessä huolestuttavasti herätysaikaa 5.30? Mitä sitten tapahtuu, kun jonkun nuoren ahdistus kasvaa sille tasolle, että puhutaan paniikki -tai ahdistuneisuushäiriöstä? Silloin otetaan yhteys kuraattoriin, joka antaa ajan, "kolmen viikon päästä tiistaina kello 13, pystytkö olemaan tunnilta pois?"


Oletko nähnyt Oppilasruokalassa niitä, jotka istuvat aina yksin? Niitä, joiden vieressä ei istu ketään seurana? Minäkin olen. Olen myös nähnyt käsivarsissa viiltelyjälkiä. Väsyneitä, kiroilevia tallivuorolaisia.


Ennenkaikkea olen kyllästynyt tälläiseen henkiseen oksentamiseen. Minä haluan muutosta. Olen valmis uhraamaan sen eteen paljon. Osallistukaa, jos suinkin koette halua muutokseen; kerro anonyyminä tai nimelläsi jokin tarina tai tapahtuma. Rehellisesti; dramatisoimatta, vähättelemättä.


-Raapale


raapaleinen@luukku.com

5 kommenttia:

  1. Joskus mietin mielivaltaisesti opiskelemaan lähtöä, mutta hylkäsin sen kuitenkin täysin. Näin miten silloin aikuisikäiset tutut, jotka kouluttautuivat ratsutus- tai ratsastuksenohjaajalinjaa paloivat loppuun ja palasivat yleensä kotitallille suorittamaan tutkintonsa loppuun työssäoppimisena, osa myös mainitulla oppisopimuksella.

    Paras oli perhetuttumme tytär, jolta ikää löyty 24vuotta hänen aloittaessaan opinnot. Hän erikoistui ratsutukseen, jolle oli hakenut pohjaa työskentelemällä Virossa yhdellä varsin nimekkäällä tallilla. Hän totesi että yhdelläkään hänen näkemällään kilpatallilla ei yksi työntekijä ota niin paljoa vastuuta, kuin opiskelija tässä opistossa. Kolmen viikon putki opistolla, viikonloput iltaa JA aamua tallivuorossa. Tosiasiassa hän ei oppinut oikeastaan mitään omien sanojensa mukaan. Orjatyö oli ainut asia jota jäi mieleen, hommat olivat kyllä tuttuja, mutta vastuu liikaa. Paperitöitä ja pari puhelua - oppisopimuspaikka tutulta tallilta Virosta ja sille tielle hän jäi. Viimeisimmän sähköpostin mukaan hän työskentelee Sveitsissä, oppineena siellä eniten lääkinnästä ja ratsutuksesta. Ypäjä ei tarjonnut hänelle kuin epätoivoa ja univelkaa.

    VastaaPoista
  2. Onko tänne tulossa lisää tekstiä jossain vaiheessa vielä vai jäikö blogi tähän? Mietin vaan, että kuinka mielellään tänne kertoo omia kokemuksiaan, koska jos blogin kirjoittelu jäi nyt tähän näin, on perjaatteessa turha selittää täällä mitään.. :/

    VastaaPoista
  3. Mietin tässä että onko kirjoittaja ihan perustutkintolainen vai ihan kaksoistutkintolainen? Koska yksinkertaisestihan kaksoistutkintolaisilla on pidempi aika opiskella ja luulisi sen olevan rankempaa kun perustutkinnon.. Itse olen kovasti pyrkimässä Ypäjälle kolmoistutkintoon vuonna 2011 enkä nää mitään ongelmaa Ypäjän ympäristössä.
    Eihän tuo yksin syöminenkään ole mitenkään mukavaa mutta jotkut ihmiset ovat sosiaalisempia kun toiset. Eihän välttämättä kaikki halua olla porukan aivot vaan pelkkiä seinäruusuja (:

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa tutulta nuo ryyppyjuhlat.. Meille raikaa poppi aamusta seuraavaan, illalla ja yöllä ja päivällä ja seuraavana. selvästikkään kaikilla ei ole opiskelu ykkössijalla, eikä minkäänlaista kunnioitusta esimerkiksi käsitettä "hiljaisuus klo 22.00" kohtaan. Hyvät bassothan ne on, mutta joskus olisi kiva nukkuakkin, eikä kuunnella muiden popitusta aamuun asti.. Etenkin kun tämä on rankka koulu, ja herätys tosissaan saattaa olla silloin 5.30!
    t. väsynyt opiskelija

    VastaaPoista
  5. Ihan noihin poppi-bileisiin kommentoidakseni, niin en tiedä muuta kuin että Ratsumestarin päässä on ollut hyvin hiljaista yleensä jo klo 21. =D Liekkö asiaan vaikuttaa että suurin osa meistä asukeista on "vanhoja ja raihnaisia"?

    VastaaPoista

Rohkeasti palautetta kehiin!

Voiko tämä blogi edistää asioita?

Oletko tyytyväinen hevosopiston oppilashuoltoon?

Oletko..