Viimeisiä tunteja viedään! Ypäjän grillillä varmasti villi meno tälläkin hetkellä. Ja Puomissa vasta onkin (paikallinen räkälä. Siis tarkoitan tietenkin baari.)
Ehdin jo tänään ratsastellessani miettiä, mitä tänne laittaisin uuden vuoden toivotuksiksi. No jos ihan totta puhutaan niin maastossa mietin, miten koko maailma voi olla pelkkää valkoista ja miksi hevosen korvakarvat ja jouhet jäätyivät vaikkei sen hengitys siihen suuntaan näkynyt nousevan.
Sain sähköpostilaatikkoon edellisenkin postauksen kirjoittajalta hyvän rimpsun uudelle vuodelle, joten säästyn itse luomisen tuskalta ;)
Uudenvuoden tervehdys!
Louhikäärme Louskukita, vaka valtavanhempana
pahastunut on paljoltansa, suuttunut on suuremmasti
Ypäjästä ylemmästä, opistosta oikeemmasta.
Päätä vääntää, suuta murtaa
sanan sanoo, noin nimeää:
Laittaos lapsille laatuisampi, oppiaika onnekkaampi.
Tallitavat tarkistakaa, ulkotyöt uuistakaa,
asuminen auvoisaksi, oleminen onnekkaaksi.
Ettei kelleen kesken käysi, kukaan kurjasti kulkevi.
Ettei syän synkkenisi, mieli maahan murtuvisi
lopettamaan lukujansa, unohtamaan unelmaansa.
Toive kun tuo tytöillänsä, halu hurja heposihin
kuloharjaa kutsumahan, hopeehäntää hakemahan.
Saada suistaa suurta ruunaa, vaahtoleukaa valjastavi.
Hevolla hyvällä helkyttelemähän, orilla oivalla oikomahan.
Laskea lavealla lukallansa, ravillansa raisummalla
kahta kertaa kauniimmasti, kahta kolmea komeammasti.
Vaan jos turhiksi tuhannet toiveet, onnettomiksi odotukset
niin Raapale jo ravisuta,
saa suurehen sotahan, tasapäähän tappelohon
tyttö taistoon toinenkin, kolmas vielä kovempana
miekalta mieltä kysymähän, kalvalta kamalammalta
joka huotrasta jo huutelevi, päitä alas pätkimähän.
Ei nyt sentään niin pahasti, joten toivokaamme parempaa ensi vuotta niin Ypäjän opiskelijoille kuin koko henkilökunnallekin voimaa, viisautta ja pitkää kärsivällisyyttä.
Nyt on sellainen aika vuodesta, kun tulee istua alas, huokaista, painaa silmät kiinni ja ihmetellä vilisevää filminauhaa. Kuka olin 365 päivää sitten? Äkkiseltään voisi ajatella että kyseessä on kuitenkin vain vuosi, 12 kuukautta -mutta nyt kun mietin niin paljon on tapahtunut. Tässä blogissa on riepoteltu arvon oppilaistosta niin riuskalla otteella että nyt on pakko vähän heltyä. Ettette saa yksipuolista kuvaa -olenhan minä täällä yhä, kolmatta vuotta.
"Ihmisen koti on siellä, missä sen sydän asuu."
Kämppikseni on minulle sen opettanut. Ja se on totta. Sydämessä on niitä lokeroita, eteisiä ja ties mitä lääketieteellisyyksiä; minun sydämessäni ihan ensimmäinen eteinen on lapsuuden kodille, yksi lämmin suuri kammio Ypäjän pienelle, kauniille kunnalle ja sen pinnalla kulkevat suonet kuljettavat Opiston tunnelmaa koko kehoon. Toinen kammio on varattu haaveille, tulevaisuudelle, unille ja intuitiolle. Se on ollut sitä aina. Yksi eteinen olkoon vielä toistaiseksi tyhjillään. Kyllä sinne aikanaan asukas löytyy.
Olin ulkomailla. En pelkästään käymässä tai ruskettumassa; herranen aika, minä olin töissä! Ihan yksinään. Sain maistiaisen suuresta maailmasta. Kai sitä voisi vapaudeksi varovaisesti kutsua? Vaikka ainahan sitä johonkin on sidottu.
En olisi ikinä saanut sitä tilaisuutta ilman Hevosopistoa.
Suuntautumisopinnoissani olen edennyt valtaisin harppauksin.
Tämä koulu on antanut minulle tilaisuuden kulkea kivikkoista polkua kohti yrittäjyyttä (ja vielä kivikkoisempaa polkua). Sen eteen on uhrattu verta, hikeä ja kyyneliä enkä vieläkään tiedä, mitä siitä tulee -mutta prkl minähän yritän.
Olen saanut ystäviä. Tutustunut monenlaisiin ihmisiin, eri puolilta Suomea.
Oppinut niin paljon -no, hevosistakin. Mutta voi mistä kaikesta. Elämästä, kai. Ihmisistä, itsestäni. En olisi mitenkään juuri tälläinen ihminen, kuin olen nyt, ilman tätä kaikkea.
Valitsisin saman uudelleen.
Aamen.
(Olipa pelottavan hyväntuulinen postaus. Mutta minkäs minä sille voin että loppujen lopuksi olen korviani myöten ihastunut tähän paikkaan; ainaiseen tuuleen, jokapäiväiseen perunaan ja pyykkitupaan kummituksineen. En silti nytkään ole eri mieltä aiemmin sanotuista asioista; edelleen vikaa on paljon ja toivoisin että niihin saataisiin pikaista parannusta)
kavionkuvia vuodelle 2011! Mutta ei toivoaksemme ihan suoraan kankkuunne, jos nyt vaikka pihateille ja metsänlaitoihin. Kerätään voimia seuraavalle vuodelle. Eteenpäin sano mummo hangessa!
-Raapale
raapaleinen@luukku.com
Uusi vuosi, uudet suunnitelmat?
VastaaPoistaTsemppiä :)
On uusia suunnitelmia! :)
VastaaPoistaTässähän valmistutaan kohta -pitää varmaan keksiä mitä sitten tapahtuu...:-)
hyvät uudet vuodet vaan kaikille siellä ypäjällä. itse vielä nautin lomasta.
VastaaPoistaNyt kun inspiraatio iski, ajattelin ilmaista mielipiteeni muutamista asioista.
ensimmäiseksi blogin negatiivisuudesta josta monet ovat huomauttaneet. Onhan se negatiivinen mutta ainahan niitä rakkaimpia rajuimmin haukutaan. Se että opistoa näin riepotellaan ei tarkoita että opiskelijat haluisivat lytätä koko laitoksen loimijokeen. Kyllähän se jo kertoo paljon että ihmiset yrittävät muuttaa asioita sen sijaan että vain karkaisivat jonnekkin muualle. Opisto kun on meille monille paikka jota kutsua kodiksi. Joillekin se on toinen koti toisille se voi nousta jopa siksi "ykkös" kodiksi. tietenkin sitä toivoo kotinsa olevan aina se turvapaikka ilman konflikteja tai huolia. Tietenkään se ei ole mahdollista aivan noinkaan ja Muistettava on että ei ypäjä nyt mikään shanngri-laa ole, eikä koskaan tule olemaankaan, mutta jos nyt jonkinlainen ankkuri johon luottaa näissä kasvamisen myrskyissä. Me Kuitenkin asumme opistolla ja käymme kotona aina välillä kääntymässä. Olemmehan kaikki opiskelijat kuitenkin vielä lapsia, ja vaikka kuinka muuta väittäisimme niin meilä ei ole vielä kykyä täysin ilman apua elää. Tulipa se apu sitten aikuisilta tai kämppiksiltä.
Sitten niistä työajoista. Itse olisin valmis kyllä työajoista joustamaan ja venymään, MUTTA toivoisin sen voivan tapahtua omasta tahdostani. Toivoisin voivani venyttää työaikoja, koska tahdon tehdä enemmän työpaikkani ja hevosten hyväksi. Jos työpaikalla viihtyy ja hevoset ovat jo perheenjäseniä, niin työaikoja ja lakejakin katsoo vähän sormien läpi.
Toivoisin kuitenkin myös ettei tilannetta tulisi jossa minun täytyy venyä ja jaksaa vain koska "se on normi täällä hevosalalla". Olen kyllä kuullut talleista jotka kierrättävät työntekijöitä kuin kertakäyttöastioita. Jokaisen järki nyt sanoo ettei se ole hyväksi työntekijälle, eikä pitkällä juoksulla tallillekkaan.
Jos työstään ei saa koskaan kuulla mitään hyvää, tai työnantajan naamaa miettii jo nyrkkeilysäkin tilalle, olisi kiva että olisi edes joku laki jonka nojalla saisi käydä kotona nukkumassakin.
Jaa olikohan tässä viestissä nyt mitään pointtia, alkoi tuntua että olen kirjoitellut pitkät pätkät sanomatta oikein mitään. No voihan
plääh!
äläs nyt pläähhittele, ihan hyvää tekstiähän siinä tuli ja melko samoilla linjoilla ollaan.. :)
VastaaPoistaPakko kommentoida heti kun löysin tän sun blogin.
VastaaPoistaSiis mua nyt ei jaksa kiinnostaa jos joku mut tunnistaa täältä, opistolle en ole palaamassa enää koskaan.
Asiaa puhut Blogissas! Ja jos joku väittää minulle että hevoselämä on rankaa ja Ypäjä vain opettaa siihen, niin paskat! Itse olen tehnyt töitä ympäri Eurooppaa hevosalalla ja ajanut hevosrekkaa Suomen ja Belgian välillä. Ollut Lummenin Spring Tourilla ja nähnyt miljoonien eurojen arvoisia hevosia. Sekä toiminut ihan tavallisena maatalousloimittajanakin 22 hevosen ratsastuskoululla. Ratsastanut työkseni 2-7 hevosta päivässä myyntitallilla jne. Sekä kilpaillut kansallisella tasolle esteita ja kenttää.
Aloitin opsikelemaan ratsastuksenohjaajaksi ja petyin... Opetus oli huonoa, tallimestarit ja opettajat arvostelivat sua facebookin profiilikuvan mukaan. Meille opetettiin hevosen satulointia ja loimitusta -.- Siis, öööö... en edes tiedä mitä tohon sanois. Koulupäivä alkoi klo 6 jos oli aamutalli ja silti saatoit heilua maneesissa vielä 0.00. Vapaa-aikaa oli 45 min tauot oppituntien välissä ja paljon oli sellasta hommaa mikä nyt oli pakko tehdä mutta koskaan sitä ei ollut lukkarissa eikä opintokirjassa, "mut hei te ootte ROKkilaisa, ja ROKkilaiset on nyt vaan aina hoitanu tän homman". Säännööllistä vapaa aikaa ei ollut. Osa opettajista oli hyvinkin päteviä, sitä en kiellä ja myös nekin jotka jakoi hommia naaman perusteella. Osan erottamista sen sijaan voisi ehkä harkita... Rankkaa oli ja vitutus kasvoi.
Sitten kauniina aamuna sain idean: Hei hei, hevosopisto, suksi suolle opetuksineen ja koneineen! Meikä haki Hollantiin yliopistoon opiskeleen. Kerroin sitten tästä yhdellä tunnilla, että niin en ole sitten enää ens viikolla täällä.
Opettaja: Ai miks?
Minä: No tota, mä lähen Hollantiin?
O: ai töihin? Miten sä voit saada töitä kun et ole valmistunut edes vielä?
M: ei kun opiskeleen...
O: Aha, ja minneköhän ja mitä, sinuna miettisin ehkä vielä?
M: Yliopisoon ja European Studies... miks miettisin, oon mä sitä jo miettinyt tässä...
O: No mikä susta tulee sitten ja mitä teet työksesi?
M: Emt, joku asiantuntia varmaan
O: No ajattele nyt; Sä valmistut jotain 26 vuotiaana ja sulla ei ole vielä edes ammattia. Sillä välin nää sun luokkatoveris on opiskellu itsellensä oikean ammatin ja olleet töissä jo parisen vuotta ja alanneet tienaan omaisuutta, kun sä vasta aloitat koko urasi. Eiks sun nyt ihan oikeasti kannattais ajatella selkeästi??
Totesin että lähden täältä anyway... Mielessäni ajattelin "Sinuna katsoisin kenen varpaille talsit, kun ne voi olla yhteydessä perseeseen jota joskus nuolet"
Alaltani valmistuvat työskentelevät erinlaisissa valtion hommissa, ministereinä, poliitikkoina, EU-parlamentissa, suurlähettiläinä, diplomaatteina jne jne...
Olikohan tämä äijä nähnyt koskaan mitään muuta kun kyynisen Hevosopisto; Seura tekee kaltaisekseen.
Lähtöäni en ole koskaan katunut. Ja mielestäni Maastrichtin yliopisto on paras paikka jossa olen koskaan opiskellut, Ypäjän Hevosopisto paskin :D
Kiitos
Ohho.
VastaaPoistaOhho.
Kiitos kommentista. Luin sen kahteen kertaan.
(Blogin aloitti immeinen nimeltään Anonyymitär, minä olen täällä vain kirjoittajana, eli pitäjiä on useampi)
Sekin kertoo varmaan jotain, että nykyisellä ROKilla aloitti 13, ja heistä 7 on jäljellä... täydennyshaussa toki tullut kuulemma lisää.
VastaaPoistaKyllä tutulta kuulostaa lause "kyllä ROKkilaiset hoitaa!"...