Tämä on Opiston sivuilta..

http://www.hevosopisto.fi/index.phtml?page_id=123652&navi_id=123652&

Tässä on Hevosopiston virallisille sivuille vievä linkki. Tuolta aukeaa sivu, jossa runoillaan nättejä oppilaiden hyvinvoinnista.
Tavoitelistana tuo olisi hyvä. Käytännön elämässä tapahtuva toiminta on valitettavan kaukana vielä.

Etenkin surullista hymyä nostattivat kohdat "Oppilaitos seuraa ja tukee aktiivisesti opiskelijan hyvinvointia, oppimista ja opiskelun etenemistä. Hevosopistolla toimii opiskelijahuoltoryhmä, jonka vastaa kokonaisvaltaisesti opiskelijan hyvinvoinnista."
Noinhan sen pitäisi olla! "seuraa ja tukee aktiivisesti". "vastaa kokonaisvaltaisesti opiskelijan hyvinvoinnista"
Miksi meillä sitten on luvattoman paljon sitä pahoinvointia? Miksi? Jos sitä seurataan aktiivisesti, ja kuten tuolla myöhemmin mainitaan, " Painopisteenä on kehittää ennaltaehkäiseviä toimintoja" ja sitten vielä jopa korjataan ja tuetaankin... Niin miksi niin monella on niin hirvittävän huono olla Opistolla? Miksi se sitten sallitaan, kun siitä ollaan niin kovin tietoisia kerran ja resurssit asian korjaamiseen ovat riittävät?
Koska ne eivät ole.

Eivät ne ole. Ihanaa olisi jos asiat olisi kuten Opiston virallisilta tahoilta päin mediaseksikkäästi kerrotaan. Nii ja kuraattorikohdassa kerrotaan että "Hän on tavattavissa keskiviikkoisin.", mikä kyllä pitää paikkaansa siinä määrin, että ne on keskiviikkoja, jolloin hän on tavattavissa, mutta ei suinkaan joka viikon keskiviikkona, vaan yleensä kahtena kuukaudessa. Tosin nyt tämän vuoden puolella kuulemma päiviä tulee olemaan enemmän. Mistä olkaamme vain kiitollisia.
Sit tossa missä luetellaan noit opiskelijahuoltoryhmän jäseniä, nii siinäki tulee kauheen harhaanjohtavia ilmauksia. Jäseninä opo ja erityisopettaja.. eikö tos toisaalla mainita että ne on yks ja sama henkilö? Onkoha siel muutaki väkee päällekäi? Terkkari on ainaki naapurikoululta lainattu. Tai no terveyskeskukselta. Pienen kunnan kirouksia.

öhhöhhöhh höh. Mitähän mä tässä taas urputan. Ihmiset rupee viel tunnisteleen minuu ja sit kaivan verta vaa nenästäni. Vuoristorataa tän kapinan kanssa. Koen olevani oikealla asialla. Sitten taas iskee se itsekkyys ja helppouden tavoittelun huuma; jospa mä ny vaa kitkuttelisin loppuun. Keväällä mää valmistun. Eihän ne tulevat opiskelijat oikeesti mun murhe ja taakkani ole. Koulunhan niistä pitäs huolehtia, ei mun.
Mut sit taas toisaalta. Palaan tänne uudelleen ja uudelleen, päivitän sivua, luen kommentteja ja sähköposteja, yritän kuumeisesti keksiä keinoja ja vaikuttaa. Vaikka lopulta tiedän sen, että en minä sitä tee. Ei ihan kaikkeen riitä "yhden ihmisen rakkaus ja urhoollisuus" kuten jossai Hollywood-leffoissa. Todellisuus on epäreilua. Elämä on epäreilua.

Raapale menee kyljelleen, kuuntelee nyt sit hyvää musiikkia ja sulkee aivonsa kyseiseltä hevosoppilaitokselta täksi illaksi. Kitukoon vaikka koko kukkula. Mua väsyttää.

-Raapale

raapaleinen@luukku.com