Totta vai tarua, mitä luulette?
Totta on että Opiston kirjoilla on suuri määrä poppoota, joille ei kelpaa mikään säästä ruokaan, minkään sortin aikatauluista tuntien sisältöön, ja myöhästyneet bussitkin pistetään ihan varmuuden vuoksi jonkun tietyn syypään niskoille. Siis valittajia oikeasti riittää. Ja totuus on, että esim ns paskageneraattorin pyöritys jonkun asuntolan sohvien äärellä ei juuri muutosta tee, korkeintaan saa epäkohdat korostetun pintaan ja kaikille huonon maun suuhun.
Mutta mitä käy niiden sinisilmäisten, jotka tarttuvat koulutukseensa ja seuraavat opintosuunnitelmaa kuin hai laivaa? Että sekö se avain YHO:lla opiskeluun on; kun vaan on tunnollinen, ahkera, ei valita turhia ja tekee kaiken parhaansa mukaan?
Mitä luulette, ketä ne loppuunpalaneet yksilöt sitten on? Jos he eivät olleet juuri näitä sydän edellä asioihin hyppääviä tai tunnollisia, ylisuorittajia tai kunnianhimoisesti huipulle tähtääviä, niin keitä sitten?
Maalaisjärjellähän juuri ne tunnolliset pärjäävät. Juuri he saavat parhaat arvosanat, suorittavat kursseja tehokkaimmin ja valmistuttuaan lähtevät suurin edellytyksin työmaailmaan. Koska totuus on aivan ristiriitainen tuosta olettamuksesta, on varmaan pohjalla vääriä faktoja.
Ensinnäkin, jotta tunnolliset ja valittamattomat pärjäisivät, tämän pitäisi olla reilu maailma, jossa elämme. No näin nyt vaan ei ole.
Tunnollisen reitti on hankalin. Työt eivät tekemällä lopu, kuten sanonta tietää. Sitten motivaatio kurssien suorittamiseen ja halu omien opintojen kulkemisen suhteen on suuri; mutta kenelläkään ei ole kurssien suorittamisesta tietoja, ja pahimmillaan koululta (esim toimistolta) saa kuvan, ettei siellä välitetä moisista pikkuseikoista pitää huolta. En usko, että mielikuva on täysin perätön. (Meiän kurssi ei ole kahteen vuoteen nähnyt minkään maailman todistusta.. Kai se kuuluu sitten vaan asiaan?)
Mietin tässä, mikä olisi paras luonnetyyppi Opistolaiselle. Ei ainakaan sellainen kiltin tytön syndroomasta kärsivä, tai edes sellainen perusempaattinen joka ottaa muutkin huomioon. Silloin tulee jyrätyksi joko tallilla tai asuntolalla, todennäköisesti molemmissa. Vähän kyynerpäitä ulospäin puskeva, ei niin suuresti alaansa rakastunut peruspärjäävä määrätietoinen plikka vois olla melko vahvoilla. Tietty kyky päätyä siihen asemaan, joka ei niitä extratöitä tee, on toki aina plussaa.
Miettikää nyt vähän. Jos tallilla on 123 karsinapaikkaa (talli 3; talleilla 2 ja 1 on muistaakseni n 50), ihmisiä tulee ja menee; miten sen voi millään tavoin realistisesti kuvitella olevan kiltti järjestelmä, joka nostaa tunnollisimmat jakkaralle? Minä en tiedä, miten yleinen se tallin tietty hierarkiarakennelma on, mutta jos pohditte, lukijat, hetken talleja, joilla käytte, niin löytyykö sieltä vastaavaa? En halua yleistää esim. että "kaikki huippuratsastajat on vaan niin nokkavia, mut niiden nöyrät hevosenhoitajat, kaikkein syrjityimmät, ne on puhdassydämisiä" ja plää plää, johan siinä kuljettaisiin Hevoshullun sarjakuvasta Tuhkimoon ja Disney filmaisi koko näytöksen. Yritän vaan saada pointtiani esille. Voitte vaan kuvitella kuinka heiluisin penkilläni ja pyörittäisin käsiäni tehosteeksi tehdäkseni selväksi, että se mitä syvästi toivoisin, olisi että ne jotka Opistolle tulevat haaveidensa, unelmiensa ja tahtonsa takia, haluavat oikeasti siellä opiskella ja pärjätä, voisivat saada siihen reilun mahdollisuuden.
Kiitos.
-Raapale
raapaleinen@luukku.com
Kertokaa kommentteihin, miten on asian laita teidän talleilla! Millainen asema on tunnollisilla, kilteillä, vaatimattomilla, määrätietoisilla, menestyvillä, kunnianhimoisemmilla, tavoitteellisilla, pitkälle tähtäävillä, koppavilla, juorukelloilla, itsekkäillä, aloittelijoilla, yksityisratsastelijoilla ja lista vaan jatkuu. Muutkin kommentit ilmapiiriin ja aiheeseen liittyen tai sen sivusta on tietenkin tervetulleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti palautetta kehiin!